keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Vanhat ei jaksa

Kun katsoo tänä päivänä suuria ikäluokkia, tulee aika toivoton fiilis. Siinä on sellainen jengi, jonka kulutustottumuksia on vaikea muuttaa. Mutta ymmärränhän minä heitä, tavallaan. He syntyivät sodan jälkeisinä vuosina, jolloin oli pulaa kaikesta. Ihan kaikesta. He ovat kasvatettu aikana, jolloin elintason nostaminen on ollut kansallinen prioriteetti. Suomea on uudelleenrakennettu sodan raunioille. Hyvinhän siinä onnistuttiinkin. Liiankin hyvin, muiden arvojen kustannuksella. Materiasta ja kuluttamisesta tuli hyve.

Sanovat, että vanhana muutoksen tekeminen on vaikeaa. Sanovat mitä sanovat, mutta tosiasioita se ei muuta. Sitä, että maailman pelastamiseen tarvitaan kaikkia ja varsinkin johtavassa asemassa olevia. Sattumoisin usein uransa huipulla ovat ne, joilla on kokemusta ja ikää, mutta tarvitaan myös yleistä vastuunkantoa omista tekemisistään asemasta riippumatta.

Kyllä eläkepäivät Aurinkorannikolla kelpaavat ja heillä elon tie saattaa hyvässä lykyssä päättyä jo ennen sitä, kun asiat menevät oikein tukalaksi maapallolla. Mutta entä heidän jälkeläiset? Heille maailmanpelastaminen onkin tällä hetkellä kaatumassa ja he ovat prosentuaalisesti niitä, jotka ottavat ympäristöongelmat vakavimmin. Sitä tuki ilahduksekseni Sitran artikkeli ja Resurssiviisas kansalainen-kysely. Kun oma perse on tulilinjalla, saadaan ihmispoloiseenkin eloa.

Lapsiin ja heidän tilannetajuunsa nyt satsataan, koska ikäloput ovat kykenemättömiä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Siitä esimerkkinä vaikkapa Sitran, TAT:in, Syklin ja Luonto-Liiton kehittämä peli.

Linkki peliin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti