perjantai 11. tammikuuta 2019

Aika lopettaa

Tietoa ympäristöongelmista, ilmastonmuutoksesta ja niiden ratkaisuista on kosolti. Minulla ei ole toistaiseksi mitään oleellista lisättävää aiheeseen eikä koskaan ole ollutkaan. Epäilemättä siitä syystä blogi ei ole myöskään kiinnostanut ketään. Blogin tekeminen ei ole mitenkään edesauttanut minun kehitystäni ympäristöystävällisempään suuntaan, joten kirjoittamisen sijaan yritän keksiä muita keinoja tavoitteiden henkilökohtaisten saavuttamiseksi. Omaa ahdistustani se kenties hieman lievitti, mutta se on merkityksetön sivuseikka.

Eräs helsinkiläinen vihreiden edustaja totesi ilmastoahdistukseen liittyvään luentoon liittyen:" Ei levitetä ahdistusta, vaan kerrotaan äänestäjille, että toivoa ja vaihtoehtoja on." Kyllä niin mielelläni jaan hänen näkemyksensä tästä asiasta. Toivon pilkahduksia ilmenee paljon, kun seuraa uutisia. Tuolla on paljon ratkaisukeskeisiä ihmisiä, joilla on lahjoja ja sydäntä. Keskitytään siis mieluummin mahdollisuuksiin ja ongelmien ratkaisuihin, ei niistä nillittämiseen. Mörrimöykyt ja muut mielensäpahoittajat eivät nimittäin ainakaan Suomesta tähän lopu.

Kiitos blogin lukijoille, kaikille niille kolmelle. Toivottavasti lähenevä maailmanloppu kohtelee teitä suosiollisesti.

torstai 10. tammikuuta 2019

Lentolakko

Tuomas Kyröä lainaten, kyllä niin mieleni pahoitin, kun eräs kollega voivotteli valinnanvaikeutta. Nimittäin jonnekin piti päästä lomalle ja nimenomaan jonnekin lämpimään. Ai pirulauta, kun taas aivoissa joku niksahti. Seuraan somea aika aktiivisesti. Samanlailla useimmat kaltaiseni keskituloiset tyhjäntoimittajat tekevät ylpeänä päivityksiään Kanariansaarten matkoistaan. Lentokonematkustaminen on nimittäin edelleen sellainen ylpeydenaihe, että siitä pitää tehdä päivitys huolimatta siitä minkälaiseen säälittävään turistirysään matka kohdistuisikin. Jos olisivat hitusenkaan ympäristötietoisia, häpeäisivät.

Lentoliikenteen päästöt ovat järkyttäviä. Vaikka globaalisti lentoliikenteen osuus on "vain" noin 3-5 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä, niin paremmin asia käy ilmi vaikka Maaseudun tulevaisuuden artikkelista "Yhden Phuketin lennon päästöillä perhe autoilee yli 10 vuotta". Toisaalla taas kerrotaan, että yksi Thaimaan lomamatka tuottaa saman verran päästöjä kuin vuoden autoilu. Yhtä kaikki. Volyymi on sitä luokkaa, ettei ilmasto eikä maailma kestä koko maapallon väestön huvilentelyä. Sitten on vielä niitä, jotka lentävät kotimaassa. Sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä käsittääkseni lentokentällä pitää olla jo tuntia tai paria aiemmin ennen lentoa. Siihen kun lisää matkat vielä kentälle ja itse lento, niin siinä ajassa olisi junalla, bussilla tai autolla pistänyt menemään jo pari-kolmesataa kilometriä. Todella merkittävät erot kotimaan lennoissa ajassa säästää vain lapin lennoilla, mutta niitäkään en hyväksy.

Lentoliikenteen arvioidaan kaksinkertaistuvan 20 vuodessa, jos ei asiaan pian puututa. Siihen pitää puuttua. Kukaanhan sitä ei uskalla kieltää, mutta perkeleenmoiset verot ainakin pitäisi niille mätkäyttää, jotta hyvittäisivät jotenkin tuhonsa. Tällä hetkellä nämä asiat on kansalaisaktivisimin varassa, koska surkea suuryhtiöiden sponsoroima hallituksemme ei ole aikeissa hillitä mitenkään päästöjä - päinvastoin. Nyt ainakin tietyt tahot ovat kovasti edistämässä ympäristöä säästäviä kampanjoita, joissa ihmiset pyrkivät pienentämään hiilijalanjälkeään. On haasteita ja sitoudutaan erilaisiin tavoitteisiin. Yksi mielestäni positiivisimmista sellaisista on #lentolakko. Lentämisestä kieltäytyminen on ainoa oikea vaihtoehto niin kauan kuin päästöt saadaan tippumaan. Siihenkin on teknologia jo olemassa, vain tahto puuttuu.

Linkki:

Lentolakko.fi

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Ilo käydä ruokaostoksilla

Kaupassa käynti on nykyään jännää. Se on yksiä harvoja ilon lähteitä tässä maailmassa, jossa uudet tuotteet merkitsevät lähinnä ahdistuksen lisääntymistä. Ruokaan ja sen hiilijalanjälkeen on tosissaan kiinnitetty huomiota sen jälkeen, kun uutiset kestämättömästä kulutustasostamme ja hiilipäästöjen laskun deadlinestä on läväytetty kaikkien silmille. Suomalaiset ovat tarttuneet kestävämmän ravinnon kehittämiseen mielestäni hienosti. Toki taustalla voi olla myös kasvavat markkinat ja rahankiilto silmissä, mutta ei sen väliä niin kauan kuin se palvelee ympäristöä.

Viime syksynä aivan itsekin heräsin tarjonnan monipuolisuuteen. Liha- ja eläinperäiset tuotteet on saanut varteenotettavia kilpailijoita kasvisversioista. On kasvispullia, falafeleja, kasviskebakoita, seitankinkkua, vegeleikkeleitä, vegenakkeja, makkaroita, nyhtökauraa, kaurajauhista, härkistä, kvinoaa, soijaa ja näistä kaikista lisäksi tuotettu rouheita, pihvejä, suikaleita, jogurtteja, kermoja sun muita valmiseineksiä. Osa ei ehkä makunsa puolesta vielä kilpaile eläinperäisten tuotteiden rinnalla, mutta parhaimmat taas pieksee ne ihan kevyesti. Myös suomalaisten aliarvostamaa "roskakalaa" eli särkikaloja on alettu hyödyntämään, vaikkei se ihan läpi ole vielä lyönytkään. Lasken sen positiiviseksi asiaksi ympäristön kannalta, vaikkei siinä mitään vegaanista olekaan. Myös sirkkojen sun muiden ötököiden hyödyntämistä ravinnonlähteenä seuraan mielenkiinnolla. Vuodessa parissa kauppoihin on muodostunut komea valikoima, joista moni on jo löytänyt suosikkinsa. Tarjontaa ja vaihtelua on. Ja mikä mukavinta, suuri osa niistä on kotimaassa tuotettua, kotimaisista raaka-aineista.

Sehän ei silti poista sitä tosiasiaa, että kaupassa kuin kaupassa on edelleen vähintään kaksi kokonaista käytävää varattu pelkästään lihatuotteille ja kyllä siellä käy kovempi kuhina kuin hyllyn päädyssä vegeosastolla - se on selvä. Vegetuotteiden tuotteiden hinnat ovat myös monesti kiloa kohden kaksinkertaiset. Se on tällaiselle kitupiikille karvasta kalkkia nieltäväksi. S-ketjun 60 prosentin ilta-ale tuo välillä kuitenkin lohtua saiturin elämään.