Kaupassa käynti on nykyään jännää. Se on yksiä harvoja ilon lähteitä tässä maailmassa, jossa uudet tuotteet merkitsevät lähinnä ahdistuksen lisääntymistä. Ruokaan ja sen hiilijalanjälkeen on tosissaan kiinnitetty huomiota sen jälkeen, kun uutiset kestämättömästä kulutustasostamme ja hiilipäästöjen laskun deadlinestä on läväytetty kaikkien silmille. Suomalaiset ovat tarttuneet kestävämmän ravinnon kehittämiseen mielestäni hienosti. Toki taustalla voi olla myös kasvavat markkinat ja rahankiilto silmissä, mutta ei sen väliä niin kauan kuin se palvelee ympäristöä.
Viime syksynä aivan itsekin heräsin tarjonnan monipuolisuuteen. Liha- ja eläinperäiset tuotteet on saanut varteenotettavia kilpailijoita kasvisversioista. On kasvispullia, falafeleja, kasviskebakoita, seitankinkkua, vegeleikkeleitä, vegenakkeja, makkaroita, nyhtökauraa, kaurajauhista, härkistä, kvinoaa, soijaa ja näistä kaikista lisäksi tuotettu rouheita, pihvejä, suikaleita, jogurtteja, kermoja sun muita valmiseineksiä. Osa ei ehkä makunsa puolesta vielä kilpaile eläinperäisten tuotteiden rinnalla, mutta parhaimmat taas pieksee ne ihan kevyesti. Myös suomalaisten aliarvostamaa "roskakalaa" eli särkikaloja on alettu hyödyntämään, vaikkei se ihan läpi ole vielä lyönytkään. Lasken sen positiiviseksi asiaksi ympäristön kannalta, vaikkei siinä mitään vegaanista olekaan. Myös sirkkojen sun muiden ötököiden hyödyntämistä ravinnonlähteenä seuraan mielenkiinnolla. Vuodessa parissa kauppoihin on muodostunut komea valikoima, joista moni on jo löytänyt suosikkinsa. Tarjontaa ja vaihtelua on. Ja mikä mukavinta, suuri osa niistä on kotimaassa tuotettua, kotimaisista raaka-aineista.
Sehän ei silti poista sitä tosiasiaa, että kaupassa kuin kaupassa on edelleen vähintään kaksi kokonaista käytävää varattu pelkästään lihatuotteille ja kyllä siellä käy kovempi kuhina kuin hyllyn päädyssä vegeosastolla - se on selvä. Vegetuotteiden tuotteiden hinnat ovat myös monesti kiloa kohden kaksinkertaiset. Se on tällaiselle kitupiikille karvasta kalkkia nieltäväksi. S-ketjun 60 prosentin ilta-ale tuo välillä kuitenkin lohtua saiturin elämään.
Sehän ei silti poista sitä tosiasiaa, että kaupassa kuin kaupassa on edelleen vähintään kaksi kokonaista käytävää varattu pelkästään lihatuotteille ja kyllä siellä käy kovempi kuhina kuin hyllyn päädyssä vegeosastolla - se on selvä. Vegetuotteiden tuotteiden hinnat ovat myös monesti kiloa kohden kaksinkertaiset. Se on tällaiselle kitupiikille karvasta kalkkia nieltäväksi. S-ketjun 60 prosentin ilta-ale tuo välillä kuitenkin lohtua saiturin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti