perjantai 11. tammikuuta 2019

Aika lopettaa

Tietoa ympäristöongelmista, ilmastonmuutoksesta ja niiden ratkaisuista on kosolti. Minulla ei ole toistaiseksi mitään oleellista lisättävää aiheeseen eikä koskaan ole ollutkaan. Epäilemättä siitä syystä blogi ei ole myöskään kiinnostanut ketään. Blogin tekeminen ei ole mitenkään edesauttanut minun kehitystäni ympäristöystävällisempään suuntaan, joten kirjoittamisen sijaan yritän keksiä muita keinoja tavoitteiden henkilökohtaisten saavuttamiseksi. Omaa ahdistustani se kenties hieman lievitti, mutta se on merkityksetön sivuseikka.

Eräs helsinkiläinen vihreiden edustaja totesi ilmastoahdistukseen liittyvään luentoon liittyen:" Ei levitetä ahdistusta, vaan kerrotaan äänestäjille, että toivoa ja vaihtoehtoja on." Kyllä niin mielelläni jaan hänen näkemyksensä tästä asiasta. Toivon pilkahduksia ilmenee paljon, kun seuraa uutisia. Tuolla on paljon ratkaisukeskeisiä ihmisiä, joilla on lahjoja ja sydäntä. Keskitytään siis mieluummin mahdollisuuksiin ja ongelmien ratkaisuihin, ei niistä nillittämiseen. Mörrimöykyt ja muut mielensäpahoittajat eivät nimittäin ainakaan Suomesta tähän lopu.

Kiitos blogin lukijoille, kaikille niille kolmelle. Toivottavasti lähenevä maailmanloppu kohtelee teitä suosiollisesti.

torstai 10. tammikuuta 2019

Lentolakko

Tuomas Kyröä lainaten, kyllä niin mieleni pahoitin, kun eräs kollega voivotteli valinnanvaikeutta. Nimittäin jonnekin piti päästä lomalle ja nimenomaan jonnekin lämpimään. Ai pirulauta, kun taas aivoissa joku niksahti. Seuraan somea aika aktiivisesti. Samanlailla useimmat kaltaiseni keskituloiset tyhjäntoimittajat tekevät ylpeänä päivityksiään Kanariansaarten matkoistaan. Lentokonematkustaminen on nimittäin edelleen sellainen ylpeydenaihe, että siitä pitää tehdä päivitys huolimatta siitä minkälaiseen säälittävään turistirysään matka kohdistuisikin. Jos olisivat hitusenkaan ympäristötietoisia, häpeäisivät.

Lentoliikenteen päästöt ovat järkyttäviä. Vaikka globaalisti lentoliikenteen osuus on "vain" noin 3-5 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä, niin paremmin asia käy ilmi vaikka Maaseudun tulevaisuuden artikkelista "Yhden Phuketin lennon päästöillä perhe autoilee yli 10 vuotta". Toisaalla taas kerrotaan, että yksi Thaimaan lomamatka tuottaa saman verran päästöjä kuin vuoden autoilu. Yhtä kaikki. Volyymi on sitä luokkaa, ettei ilmasto eikä maailma kestä koko maapallon väestön huvilentelyä. Sitten on vielä niitä, jotka lentävät kotimaassa. Sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä käsittääkseni lentokentällä pitää olla jo tuntia tai paria aiemmin ennen lentoa. Siihen kun lisää matkat vielä kentälle ja itse lento, niin siinä ajassa olisi junalla, bussilla tai autolla pistänyt menemään jo pari-kolmesataa kilometriä. Todella merkittävät erot kotimaan lennoissa ajassa säästää vain lapin lennoilla, mutta niitäkään en hyväksy.

Lentoliikenteen arvioidaan kaksinkertaistuvan 20 vuodessa, jos ei asiaan pian puututa. Siihen pitää puuttua. Kukaanhan sitä ei uskalla kieltää, mutta perkeleenmoiset verot ainakin pitäisi niille mätkäyttää, jotta hyvittäisivät jotenkin tuhonsa. Tällä hetkellä nämä asiat on kansalaisaktivisimin varassa, koska surkea suuryhtiöiden sponsoroima hallituksemme ei ole aikeissa hillitä mitenkään päästöjä - päinvastoin. Nyt ainakin tietyt tahot ovat kovasti edistämässä ympäristöä säästäviä kampanjoita, joissa ihmiset pyrkivät pienentämään hiilijalanjälkeään. On haasteita ja sitoudutaan erilaisiin tavoitteisiin. Yksi mielestäni positiivisimmista sellaisista on #lentolakko. Lentämisestä kieltäytyminen on ainoa oikea vaihtoehto niin kauan kuin päästöt saadaan tippumaan. Siihenkin on teknologia jo olemassa, vain tahto puuttuu.

Linkki:

Lentolakko.fi

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Ilo käydä ruokaostoksilla

Kaupassa käynti on nykyään jännää. Se on yksiä harvoja ilon lähteitä tässä maailmassa, jossa uudet tuotteet merkitsevät lähinnä ahdistuksen lisääntymistä. Ruokaan ja sen hiilijalanjälkeen on tosissaan kiinnitetty huomiota sen jälkeen, kun uutiset kestämättömästä kulutustasostamme ja hiilipäästöjen laskun deadlinestä on läväytetty kaikkien silmille. Suomalaiset ovat tarttuneet kestävämmän ravinnon kehittämiseen mielestäni hienosti. Toki taustalla voi olla myös kasvavat markkinat ja rahankiilto silmissä, mutta ei sen väliä niin kauan kuin se palvelee ympäristöä.

Viime syksynä aivan itsekin heräsin tarjonnan monipuolisuuteen. Liha- ja eläinperäiset tuotteet on saanut varteenotettavia kilpailijoita kasvisversioista. On kasvispullia, falafeleja, kasviskebakoita, seitankinkkua, vegeleikkeleitä, vegenakkeja, makkaroita, nyhtökauraa, kaurajauhista, härkistä, kvinoaa, soijaa ja näistä kaikista lisäksi tuotettu rouheita, pihvejä, suikaleita, jogurtteja, kermoja sun muita valmiseineksiä. Osa ei ehkä makunsa puolesta vielä kilpaile eläinperäisten tuotteiden rinnalla, mutta parhaimmat taas pieksee ne ihan kevyesti. Myös suomalaisten aliarvostamaa "roskakalaa" eli särkikaloja on alettu hyödyntämään, vaikkei se ihan läpi ole vielä lyönytkään. Lasken sen positiiviseksi asiaksi ympäristön kannalta, vaikkei siinä mitään vegaanista olekaan. Myös sirkkojen sun muiden ötököiden hyödyntämistä ravinnonlähteenä seuraan mielenkiinnolla. Vuodessa parissa kauppoihin on muodostunut komea valikoima, joista moni on jo löytänyt suosikkinsa. Tarjontaa ja vaihtelua on. Ja mikä mukavinta, suuri osa niistä on kotimaassa tuotettua, kotimaisista raaka-aineista.

Sehän ei silti poista sitä tosiasiaa, että kaupassa kuin kaupassa on edelleen vähintään kaksi kokonaista käytävää varattu pelkästään lihatuotteille ja kyllä siellä käy kovempi kuhina kuin hyllyn päädyssä vegeosastolla - se on selvä. Vegetuotteiden tuotteiden hinnat ovat myös monesti kiloa kohden kaksinkertaiset. Se on tällaiselle kitupiikille karvasta kalkkia nieltäväksi. S-ketjun 60 prosentin ilta-ale tuo välillä kuitenkin lohtua saiturin elämään.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosikatsaus

Vuosi on lopuillaan. Ihmiset juhlivat tänään vuoden vaihtumista pommein ja raketein. Jossain päin maailmaa pommit ja raketit paukkuvat päivästä riippumatta. Täällä pamautellaan huvin vuoksi. En kiellä, ettenkö olisi lapsena itsekin viehättynyt tuosta leikistä. Varsinkin, kun niitä sai kavereita päin ammuskella. Rakettien ammuskelu ja koko juhlasta aiheutuva ympäristöhaitta on toki vain pientä meneillään olevan maanriiston rinnalla. Siksi katseeni kääntyy kuluvaan vuoteen, sen saavutuksiin.


Henkilökohtaisella tasolla voi pitää saavutuksena sitä, että olen jättänyt lihat itselleni ostamatta. Johan sitä ajatusta olen vuosikausia hautonutkin. Jonkin verran lihaa silti kulutan, jos se perheen muilta jäseniltä jää muutoin syömättä. Toisena saavutuksena voi pitää perheen yhteisestä autosta luopumista. Sitäkin oli vuosia haudottu ja viimein se saatiin rahapulan vuoksi toteutettua. Kolmantena merkittävänä asiana olen päättänyt ryhtyä lentolakkoon. Eli enää en syydä rahojani lentoyhtiöiden saastuttavaan toimintaan. Muita pikkutekoja on vihreisiin liittyminen ja erilaisiin eettisesti valmistettujen tuotteiden suosiminen. Enää edullisuus ei ole tärkeintä vaan tuotantomenetelmät, reilu kauppa ja kotimaisuus.


Pikkunäpertelyä sanoisi joku ja sitähän se on. Olen keskinkertainen torvelo, jonka lahjat eivät riitä enempään. Odotukset ja toiveet olivat nuorena paljon korkeammalla. Halusin olla uusi Linkola. Uskoin, että tahto vie läpi harmaan kivenkin ja uskon niin edelleen. Se, joka todella palavasti haluaa muuttaa maailmaa, pystyy siihen. Mutta ei minussa ole sellaista tahdonvoimaa, jolla siirrettäisiin vuoria ja pelastettaisiin maailma. Intoa ja energiaa ei riitä edes vähäisempäänkään rutistukseen. Olen nuoruudesta lähtien kaihtanut keskinkertaisuutta, mutta sellainen minusta on kasvanut: tavallinen duunari, merkityksetön tomppeli, osa systeemiä, paitsi kenties lähipiirilleni. Olen hyväksynyt vähäisyyteni maailman tapahtumien ketjussa. Ainoa antini maailmalle tulee olemaan korkeintaan ääneni vihreille ja pienimuotoinen vapaaehtoistyö. Se ei kuulosta paljolta eikä riittävältä. Näillä eväillä kohti uutta vuotta ja uusia pettymyksiä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Diktaattorina

En minä mitään tiedä siitä, mikä olisi paras tapa pelastaa maailma. Tarvitsisin varmasti viisaampien neuvoja. Neuvonantajia ja asiantuntijoita pitäisi olla runsaasti, joilta odottaisin suoraa palautetta. Jos minut kylmiltään heitettäisiin koko maailman itsevaltiaaksi, diktaattorin mulkuksi, kieltäisin kuitenkin heti tukun asioita.

1. Lisääntyminen

Maailman väkiluku pitää saada supistettua murto-osaan nykyisestä ja mahdollisimman nopeasti. En osaa sanoa, mikä olisi ihanne. Mutta varmasti se olisi alle miljardin. Muutama miljoona ihmisen kuvotusta riittää kyllä maailmaan ja luultavasti nekin saa jo ihan riittävästi tuhoa aikaan. Jonkinlaiset rajoitukset pitäisi asettaa. Vaikka 2-3 lasta olisi ihan riittävä. Ilmainen ehkäisy ja abortti kaikille halukkaille.

2. Kehitysapu ja tasa-arvo

Panostetaan naisten koulutukseen kehitysmaissa ja muuallakin. Annetaan naisille tasa-arvoinen asema, että heidät nähtäisiin muunakin kuin lastentekokoneena, äiteinä. Se on parasta syntyvyyden säännöstelyä ja tasapainottaa yhteiskunnan valtarakenteita. Unohdetaan kehitysmaiden velat ja autetaan heidät suosta. On myös valvottava, että kehitysmaat eivät kulje länsimaiden saastuttavaa tietä pitkin.

3. Lentäminen. 

Kaikenlaiselle huvi- ja lomalentämiselle on saatava piste ja heti. Lentää saisi vain hyvin painaviin syihin vedoten. Esimerkiksi puolustusvoimat saisi pitää ilmavoimia jossain määrin iskukunnossa siltä varalta, että vanhaa maailmaa haikailevat mafiosot yrittäisivät vastarintaa. Myös jotkin kansainvälisesti tärkeät kokoukset, joissa pohditaan globaaleja ympäristöasioita voisivat olla sellaisia poikkeustapauksia, jolloin lentäminen kokoukseen osallistujille sallittaisiin. Lentämistä voidaan suosia vasta sitten, kun lentokoneteknologia on saatu lähelle päästöttömyyttä.

4. Valtavat suojelualueet

Maapallon pinta-alasta pitäisi rauhoittaa luonnolle huomattava määrä. Se tietysti vaatisi ensin ihmisväestön määrän laskua. Ideaali olisi se, että olisi suuria maita ja mantereita lävistäviä vihreitä vyöhykkeitä, joilla ihmisen toimiminen muuta kuin vierailijana kiellettäisiin täysin. 75-90%:n siivu maasta luonnonsuojelualueena kuulostaisi sopivalta määrältä diktaattorin korviin. Esimerkiksi nyt kuoleva maaseutu ja laajat alueet Itä-Suomessa olisi soveliasta aluetta jo valmiiksi tällaisella asetukselle. Heivattaisiin vain loputkin ihmiset pois sieltä sotkemasta ja pistettäisiin tiet siihen kuntoon, että sinne ei autoileva kansa pääsisi millään.

5. Kasvisruoka

Jos kerran kasvisruoka vähentää ihmisen hiilijalanjälkeä, niin suositaan sitä. Ei kielletä lihansyöntiä eikä eläinkunnan tuotteita, mutta lihan tehotuotannon voisi kieltää lailla. Eläinoikeudet rukattaisiin samalla kuntoon.

6. Luonnon tuhoamisesta rangaistukset

Helvetinmoiset sanktiot kaikille, joiden toimet saastuttavat maapalloa. Salametsästäjät saisivat maistaa omaa lääkettään. Sademetsien kaatamisesta jatkossa linnatuomiot. Roskaaminen kuriin. Kunnon rangaistukset, nämä ovat kuolemanvakavia asioita.

7. Muovintuotanto lopetetaan

Muovia löytyy jo kaikkialta. Maalta, merestä, eläimistä ja ihmisistä. Se on vakava uhka kaikille. Muovia korvaavat materiaalit on jo olemassa. Otetaan ne käyttöön, hinnasta viis.

8. Tiukat päästörajoitukset

Hiilivapaa maailma, heti. Autoilu, teollisuus, energiantuotanto kuriin. Ratkaisut ovat jo olemassa. Maksoi mitä maksoi.