keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Autottomuuden etuja

Autoilu on pyhä asia suomalaisille. Sitä ei parane liikaa sörkkiä tai saa näpeilleen. Jokainen kuitenkin käsittää, että nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuva autoilukulttuuri ei voi jatkua loputtomiin. Itse olen tehnyt omat ratkaisuni tänä syksynä. Oikeastaan rahapula oli se oikea syy luopua monta vuotta palvelleesta citikastamme, mutta olen ollut siitä äärettömän iloinen. Kerronpa miksi.

Rahaa on säästynyt. Meidän auton vakuutusmaksut pelkästään olivat vuodessa 700 euron luokkaa. Bensaan meni helposti 100 euroa kuussa, vaikka emme suuremmin autoa edes käyttäneet. Emme edes joka päivä ja tehdyt matkat olivat vaatimattomia. Tiedän, että monet ajaa yhdessä päivässä työmatkanaan sen, mitä me ajoimme viikossa parissa. Hirveitä summia kaadetaan öljyntuottajamaiden taskuihin, joita suurimmat ovat Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Venäjä, Kiina ja Kanada. Viimeksi mainittua lukuunottamatta kaikki ovat poliittisesti sellasia takapajuloita, etten siihen suuntaan haluaisi minkäänlaisia almuja jaella tällä hetkellä. Myös renkaat, auton katsastus ja huolto maksaa. Me emme olleet tee se itse-tyyppejä, joten jouduimme käyttämään koslaamme korjaamolla vähintään kerran vuodessa. Siitä tuli aina useampi saturainen lisää kustannuksia. Renkaat sentään vaihdettiin itse. Meidän auto oli vuosituhannen vaihteesta ja siihen nähden ihan kelpo peli. Uudemmista autoista saa käytettyinäkin maksaa useampia tuhansia kunnosta ja merkistä riippuen. Käyttämättömien eli uusien autojen hinnat ovat sitten jo kymmenissä tuhansissa. Niitä hankittaessa pitää olla tosissaan kova auton tarve, että siinä on hitusenkaan järkeä. Sen verran kallista lystiä se on.

Samalla, kun autoiluun liittyvät kulut ovat vähentyneet, ovat myös turhat kauppareissut jääneet pois ja sitä myöten tarpeettoman tavaran haaliminen eli kuluttaminen myös supistunut. Nyt kun liikutaan jalan ja mietitään, mitä on järkevää kantaa, sitä kantaa vain sitä mitä jaksaa ja mikä on oikeasti oleellista. Tämä oli vaimoni huomio, sillä itse olen niin pihi, että moista ongelmaa ei aikaisemminkaan syntynyt.

Hahmotamme myös paremmin elinympäristömme. Nyt liikkuminen tapahtuu enemmän lihasvoimin: pääasiassa kävellen ja pyöräillen. Kun etäisyydet määränpäähän kohtuuttomat, olemme sitten käyttäneet joukkoliikennettä. Kuinka se tekeekään hyvää lasten ympäristön hahmotukselle nähdä maasto muualtakin kuin auton ikkunasta ja teiltä käsin. Todettakoon, että meidän muksut on jo päiväkodista saakka kasvatettu hyvin luonto-orientoituneiksi, mutta silti on hyvä jatkaa sillä linjalla. Emme vieraannu näin ollen ympäristöstä sen koko vaikuttavuudessaan liiaksi.
Samalla tietysti kuntoilu on lisääntynyt. Ei lapset ruikuta siitä, että siellä on kylmä, miksei mennä autolla. Kukaan ei ruikuta, kun vaihtoehtoja ei ole. Ihminen on veltostunut viime vuosikymmeninä ihan surkimukseksi. Ylipaino, heikko kunto on jo nyt monen suomalaisen ongelma, mutta vihreä ratkaisu on yksinkertaisesti hyötyliikunnassa. Joka paikkaan pitäisi päästä autolla. Monet nuoretkin ajavat puolen kilometrin päässä sijaitsevaan lähikauppaan autolla hakemaan maitopurkkia. Jopa kuntoilemaan mennä posotetaan autolla, vaikka ratkaisu on tuossa nenän edessä. Perse vaan ylös penkistä mätisäkit ja ulos liikkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti