Maailma on tuhoutumassa ja mitä tekee Matti Meikäläinen (nimi muutettu)? Perustaa blogin. Joku voisi sanoa:" Kuvittelitko pelastavasi maailman blogilla vai oletko vain naiivi idiootti?". Luultavasti jälkimmäinen. Maailma on tekstiä täynnänsä ympäristön tilasta ja paljon vielä sellaista, jonka on rustannut joku oikeasti osaava kaveri. Kuten vaikkapa IPCC ilmastoraportin rustanneet 90 huippututkijaa vai montako niitä nyt olikaan. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden joukko on edustettuna hyvin aiheen tiimoilta ja toimittajat yrittävät kompata perässä.
Mikä hittolainen on siinä, että viesti ei mene perille kansalaisiin? Tai sitten menee, mutta mitään ei tapahdu. Minäkin tunnen monenmonta avarakatseista ihmistä, jotka kyllä myöntävät kulutukseen ja elintasoomme liittyvät ongelmat, mutta seuraavassa käänteessä varaavat lomalennot Thaimaahan tai kuka minnekin. "Kyllä päästöjä pitäisi vähentää, mutta mistään, ei lihansyönnistä, ei lentämisestä emmekä taatusti autosta luovu. Ei maailma tuhoudu meidän vuoksi." Mitä siinä voi sanoa muuta kuin manailla hiljaa mielessään, että perkele sentään. En voi sanoa ajatuksiani suoraan. Jos niin tekisin, ne vähäisetkin suhteet läheisiin ja tuttaviin saattaisivat olla katkolla.
En minäkään juuri ole sen paremmin tai ekologisemmin elänyt. Minähän olen kasvanut valmislihapullien ja nakkien voimalla. Vasta tänä vuonna siirryin kasvissyöjäksi. En edes vegaaniksi, sillä tuollainen yhtäkkinen elämänmuutos lihaasyövän perheen kanssa olisi ollut liian haasteellinen. Olen lentänyt monta kertaa elämässäni ja omistanut muutaman autonrämänkin. Vasta tänä vuonna (2018) heräsin siihen, että itsestäni muutos on aloitettava. Ensin on muutettava omia elintapojaan ja vasta sitten voi vaatia sitä muiltakin tai edes toivoa, että joku muukin innostuisi. Vertauskuvallisesti vähän sama kuin nämä istuvan hallituksen toimet, jossa oletettiin kaikkien osallistuvan ilomielin Sipilän palkanleikkaustalkoisiin yhteisesti kansallisen edun nimissä, mutta sattumoisin itse kansanedustajia nämä leikkaukset eivät kuitenkaan koskeneet.
Mikä hittolainen on siinä, että viesti ei mene perille kansalaisiin? Tai sitten menee, mutta mitään ei tapahdu. Minäkin tunnen monenmonta avarakatseista ihmistä, jotka kyllä myöntävät kulutukseen ja elintasoomme liittyvät ongelmat, mutta seuraavassa käänteessä varaavat lomalennot Thaimaahan tai kuka minnekin. "Kyllä päästöjä pitäisi vähentää, mutta mistään, ei lihansyönnistä, ei lentämisestä emmekä taatusti autosta luovu. Ei maailma tuhoudu meidän vuoksi." Mitä siinä voi sanoa muuta kuin manailla hiljaa mielessään, että perkele sentään. En voi sanoa ajatuksiani suoraan. Jos niin tekisin, ne vähäisetkin suhteet läheisiin ja tuttaviin saattaisivat olla katkolla.
En minäkään juuri ole sen paremmin tai ekologisemmin elänyt. Minähän olen kasvanut valmislihapullien ja nakkien voimalla. Vasta tänä vuonna siirryin kasvissyöjäksi. En edes vegaaniksi, sillä tuollainen yhtäkkinen elämänmuutos lihaasyövän perheen kanssa olisi ollut liian haasteellinen. Olen lentänyt monta kertaa elämässäni ja omistanut muutaman autonrämänkin. Vasta tänä vuonna (2018) heräsin siihen, että itsestäni muutos on aloitettava. Ensin on muutettava omia elintapojaan ja vasta sitten voi vaatia sitä muiltakin tai edes toivoa, että joku muukin innostuisi. Vertauskuvallisesti vähän sama kuin nämä istuvan hallituksen toimet, jossa oletettiin kaikkien osallistuvan ilomielin Sipilän palkanleikkaustalkoisiin yhteisesti kansallisen edun nimissä, mutta sattumoisin itse kansanedustajia nämä leikkaukset eivät kuitenkaan koskeneet.
Aika on kuitenkin käymässä vähiin ja sanaa on levitettävä. Mutta miksi blogi? Kirjoja en osaa taittaa eikä minulla luultavasti ole pitkäjänteisyyttä edes sellaiselle projektille. Kirjat, ne vielä paperiset, myös kustantavat aina jotain. Jos levikin kannalta ajattelen asiaa, niin blogi on vetovoimaisempi ja tavoitettavampi riippuen toki myös lukijasta. Sähköisessä muodossa nämä tekstit säilynevät pidempään tai ainakin niin kauan kuin Interweppiä ja sitä tukevaa sähköverkkoa saadaan pidettyä yllä. Voisi kai karkeasti yleistää, että vanhemmat lukevat oikeita kirjoja ja nuoret enemmän sisältöä netistä. Esimerkiksi juuri blogeja. E-kirjoihin en ole vielä päässyt edes tutustumaan.
Blogin tekijänä en ole kuitenkaan untuvikko. Rustasin jokusen vuoden blogia eräästä harrastuksestani kohtalaisella menestyksellä kunnes aihe ei enää tuntunut polttavalta. Se oli ihan hyvä aihe, mutta nyt ovat alkaneet painavammat asiat painaa mieltä. Nautin kirjoittamisesta, kunhan vaan aihe inspiroi. Se on terapeuttista. Hoidan samalla siis omaa ahdistustani ja kaadan paskan muiden niskaan.
Blogin tekijänä en ole kuitenkaan untuvikko. Rustasin jokusen vuoden blogia eräästä harrastuksestani kohtalaisella menestyksellä kunnes aihe ei enää tuntunut polttavalta. Se oli ihan hyvä aihe, mutta nyt ovat alkaneet painavammat asiat painaa mieltä. Nautin kirjoittamisesta, kunhan vaan aihe inspiroi. Se on terapeuttista. Hoidan samalla siis omaa ahdistustani ja kaadan paskan muiden niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti