maanantai 26. marraskuuta 2018

Väestönkehitys

Luojan kiitos, jotain huojennusta tähän tuskaan. Suomalaisten syntyvyyden on uutisoitu romahtaneen. Väkiluvun uskotaan kääntyvän laskuun 2035. No, minä en kyllä usko, että väkiluku tulee kääntymään ihan heti laskuun Suomessakaan. Maailman paisuva väestö kyllä löytää reitit vielä elinkelpoisille alueille turmellakseen ne. Jopa aiemmin yltiöpäisen nuivasti maahanmuuttoon suhtautunut Japani on höllentänyt linjaansa ja aikoo sallia entistä enemmän työperäistä maahanmuuttoa ainakin hetkellisesti. Syynä tähän on väestön ikääntyminen ja alhainen syntyvyys. Veikkaisin, että tämä tulee olemaan myös asian laita Suomessa. On siitä jo puhuttukin. Työperäistä maahanmuuttoa halutaan helpottaa. Erikoista tässä on se, että työhalukkaita turvapaikanhakijoita lähetetään kuitenkin kotimaahansa. No, se on toinen juttu, jota en lähde sen koommin spekuloimaan. Se on valtaapitävien poliitikkojen heiniä.

Eniten koko keskustelussa kuitenkin taas kyrpii se, että syntyvyyden laskun nähdään olevan ongelma. Siellä jengi jo kuumeissaan miettii, miten saada taas Suomen syntyvyys nousuun. Kuten vaikkapa viime vuonna SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja puheet synnytystalkoista. Tämä on kai perua sille jatkuvan kasvun vitsaukselle, mikä näyttää pätevän talouden ohella ihan kaikkeen. Koko ajan pitäisi vain kasvaa ja tehostaa, sillä mikään ei riitä ahneelle ihmislajille. Sitä minä vaan mietin, että mikä siinä on ongelma, että ihmisten määrä tässä tai missään maassa vähenee? Japanissa väestöä on peräti 127 miljoonaa. Aivan hemmetisti! Suomessa tietysti vain murto-osa tuosta, mutta siltikin mielestäni liian paljon. Leveästi me ainakin osaamme elää ja pian on aika maksaa hinta siitä.

Maailman ongelma on tällä hetkellä hallitsematon väestönkasvu. Tämän Jumalan kuvaksi luodun, hienon lajin määrän on ennustettu kasvavan lähes 10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Toivon vain, että ennusteet on laadittu epäpätevästi. Mutta samalla ei ole mitään syytä epäillä niitä, kun katsoo väestönkasvun kehitystä viime vuosikymmeninä.

Väestönkasvusta ja syntyvyyden laskusta on kyllä monesti puhuttu, mutta en ole nähnyt kenenkään ottavan kantaa siihen, mikä väestönmäärä voisi olla sopiva maailman tai maiden kannalta tai kuinka monta ihmistä voisi olla ihanteellinen keskimäärin neliökilometriä kohden. Koska en ole tieteilijä, minun on helppo antaa oma näkemykseni tähän vailla mitään tieteellistä todistustaineistoa pelkästään mutu-tuntumaan perustuen. Suomi on hyvä ja tuttu esimerkki meille. Meillä on kookas maa ja vähän kansaa muihin valtioihin nähden. Silti, jotta ihminen ja luonto voisivat elää edes jonkinlaisessa tasapainossa, suomalaisten väestön voisi vähentää jonnekin 0,5-1 miljoonan nurkille. Tällöin jäisi laajoja erämaa-alueita, jossa luonto voisi vapaasti kukoistaa eikä luonnonvaroista olisi pulaa edes nykyisellä elintasolla. Samanlailla, vähintään samassa suhteessa, voisi koko maailman väestö tipahtaa vaikkapa puoleen miljardiin ja silloinkin jäisi varmasti riittävä määrä ihmisöykkäreitä heikompiansa hyväksikäyttämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti