perjantai 23. marraskuuta 2018

Black Friday

Black Friday. Se on nyt kaikkien huulilla ja sähköpostiin tunkee mainosta ajankohtaisista alennustuotteista. Pointtina on tietysti saada kuluttaja ostamaan nyt, kun kerran halvalla saa. Lähtökohtaisesti jo vituttaa se, että joku hekumoi jostain tavarasta. Siis jollain on pätäkkää heittää tuosta vaan menemään joihinkin tavaroihin, joiden pitäisi tuoda sitten mukamas hyvää mieltä. Paskat sanon minä. Jos jotain inhoan se on materialismi, tavaroiden palvonta. Sille on silti tämä yhteiskunta rakennettu.

Kuluttakaa kuluttakaa! Joulu on tulossa. Lapsille pitää saada uusimmat vipstaakelit ja härpäkkeet, sillä muuten lasten Joulu on pettymys. Näin uskotaan, vaikka kokemuksesta tiedän, että niistä leluista syntyy aina jonkinmoinen riita ja alta aikayksikön ne lentää rikottuina tai tarpeettomina roskakoriin. Suuret olivat odotukset, mutta lannistava oli aatto vaikka kaiken saivatkin ja vielä enemmän. Jossain toisaalla olisi tyydytty pelkkään jouluateriaan, mutta ei länsimaissa eikä Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Krääsä ja tilpehööri kuuluu nyt Jouluun. Onhan sitä pedattu jo huolella pari kuukautta, nimittäin loppuvuoden kulutusjuhlaa. Lelukuvastoa tipahtaa postiluukusta huolimatta siitä, että mainoksia emme tahdo. Koska olemme heidän rekisterissään, niin ne lähetetään ihan nimellä osoitettuna muun postin mukana. Minulle Joulussa on parasta ne jälkeiset pyhät, kun on rauhallista, kun kaupat ovat kiinni ja ihmiset ovat vetäytyneet hetkeksi koteihinsa koheltamasta.

Shoppailusta kirjoitettiin jossain naistenlehdessä jotenkin terapeuttiseen sävyyn. Että shoppailu tekee jotenkin hyvää ihmisen psyykkeelle. En tiedä millaisen ihmisen, koska minun on mahdoton samaistua siihen ihmiskuvaan. Kaupoissa pyöriminen ja ostaminen on ollut mitä vastenmielisintä puuhaa ruokatarvikkeiden hommaamista lukuunottamatta. Joka kerta mietin kaikkea sitä turhuuden määrää niillä hyllyillä. On kuulokkeita, meikkitarvikkeita, muotivaatetta, kotiteatteria, nenäkarvatrimmeriä ja vaikka mitä hilavitkutinta ja härpäkettä, mille en kerta kaikkiaan näe mitään tarvetta, mutta joku ovela markkinointimies on saanut ihmiset uskomaan niihin.

Jossain päin maailmaa uutisoidaan kaatopaikkojen jätevuorten surmanneen ihmisiä ja peittäneen koteja alleen. On valtavasti ihmisiä, jotka elää sillä, mitä muut heittää pois. Se kertoo jotain tästä vinoutuneesta maailmasta. Samaan aikaan merissä pyörii pahimmillaan jätepyörre, joka on kuuden Ranskan kokoinen hirvitys. Arvioiden mukaan meriin päätyy jopa pari miljoonaa tonnia muoviroskaa joka vuosi. Eikö ihmiset näe kokonaiskuvaa? Mihkä se tarpeeton krääsä tungetaan, maton alle? Mihin hittoon sitä tavaraa ylipäänsä tarvitsee, niin kuin oikeasti? Jotenkin tuntuu siltä, että tätä kierrettä ei ihan noin vain käännetä. Siitäkin huolimatta hyvää Black Fridaytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti