Lihansyönti

Lihansyönnistä, kasvissyönnistä ja vegaaniudesta on ollut tänä vuonna jonkin verran porua. Kaiken kruunasi armeijan pakollinen viikoittainen kasvisruokapäivä, josta ns. "isämmaalliset elämänkoululaiset" ottivat taas nokkiinsa. Varmasti rankkaa! Kuinka ihmeessä meidän nuoret urhot jaksavat taistella vain kasvisten voimalla? "Kyllä jokaisella on oikeus syödä lihaa vaikka joka päivä", joku uivelo kirjoitti jossain nettipalstalla aiheeseen liittyen. Heidänhän mielestä liha on kuulunut ihmisen jokapäiväiseen ruokavalioon kautta historian. Väärin! Torvelot eivät ole lukeneet kotiläksyjään varmaan koskaan. Esimerkiksi sota-aikana liha oli sellaista herkkua, että siihen monella ei ollut edes varaa. Toisekseen rintamalla lihaa kyllä tarjottiin, mutta muonituspuoli ei taatusti toiminut kuin junan vessa, vaan välillä jouduttiin odottamaan toimituksia kauankin. Eräätkin kertomukset olen sodasta lukenut ja kyllä siellä niiden perusteella nälkä monta kertaa vatsassa kurni. Eivätkä varmasti miettineet sitä, tuleeko sieltä vanikkaa, saksalaista suklaata, hernerokkaa vai pelkkiä pottuja, kunhan jotain. Hyvin silti pitivät pintansa. Kiitos siitä.

Käsittääkseni monipuolinen kasvisruoka tai vegaaninen ruokavalio, jossa ei käytetä mitään eläinperäistä, on nykytuntemuksen mukaan vähintään yhtä terveellistä tai terveellisempää kuin lihansyönti. Jopa jotkut urheilijat ovat siirtyneet vegaaniuteen huomattuaan, että sillä on suotuisia vaikutuksia myös omiin suorituksiin. Niin tai näin, varmasti mikä tahansa ruokavalio voittaa hampurilaisia ja HK:n sinistä lenkkiä oluella alas huuhtovan juntin ruokailutottumukset.

Minusta ei ole oleellista juuri tällä hetkellä se, syökö lihaa vai ei. Oleellista on se, että vähentää sitä lihankulutusta, jos sitä alkujaankin käyttää runsaasti ja joka aterialla. Se kaikki lihankulutuksen vähentäminen on kotiinpäin. Ei kerralla tarvi alkaa vegaaniksi tai edes kasvissyöjäksi. En minäkään siihen ole pystynyt enkä tiedä haluanko edes totaalisesti kieltäytyä lihasta. Monta vuotta siinä meni, että sain lopetettua lihateollisuuden tukemisen omalta osaltani. Siis etten ostaisi lihaa. Viime kesänä vasta aloin pysymään joten kuten päätöksessäni, mutta lapselleni tarjoan sitä vieläkin heidän omasta tahdostaan.

Eikä minulle ongelma ole itse lihansyönti. Taatusti vedän huiviini lasteni lautaselle jääneet lihanroippeet, jos he eivät sitä syystä tai toisesta kykene syömään. Hukkaan mitään ruokaa ei heitetä. Sehän on niin syntisen hyvää, että en maussa ole liharuokia pystynyt mitenkään korvaamaan. Jauheliha, nams. Hornetit, nams. Lämminsavulohi, namskis. Kyllä ne vieläkin kelpaisi maultaan ja vaihtaisin nyhtökauran niihin ilman epäilyksen häivääkään, jos maku olisi ainut valintakriteeri. Toisaalta makunystyrät ovat myös tässä matkan varrella muuttuneet kasvisperäisempään päin. Ongelma minulle on se, miten liha tuotetaan. Perhana, minähän syön vaikka ihmistä, jos se on vaan eettisesti mahdollista. No problemo! Varmasti hyvää siitäkin saisi. En kuitenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, miten suomalaiset teurastamot ynnä muut sikafarmarit hoitaa hommansa niin, että tuotantoeläimiä ei nähdä vain rahaksi muutettavina tuotteina. Sellainen eläinten massatuotanto on kai mahdotonta eettisistä lähtökohdista katsoen.

Olen syönyt ja syön tälläkin hetkellä vielä ajoittain kalaa ja ötököitä, koska en ole vielä oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Käsittääkseni kaloillakin liikkuu jotain ajukopassaan, mutta silti niitä viljellään altaissa kuin perunoita pellossa. Hyönteisistä, tarkemmin ottaen sirkoista, ei tiedetä kai vielä sitäkään vähää?

Liha on ollut aina eläinoikeuskysymys. Mutta nyt lihasta ja syömisestä on tehty iso numero, koska ihmisen oma elintila ja luonnonvarat alkaa käydä vähiin ja joudutaan kaventamaan tuontantoeläinten määrää elättääksemme kasvavan ihmispopulaation. Kasvisperäiseen ruokaan vaihtaminen on osa ratkaisua ja siksi jokaisen kannattaisi alkaa jo valmistautua siihen, sillä pian lihan saaminen ruokapöytään voi olla taas kiven alla.