Ehkä turhauttavimpia ilmastoahdistukseen liittyviä asioita on niistä keskustelu. Ihmiset tapaavat sanoa, että ei tässä oikein yksittäinen ihminen voi mitään. Toisin sanoen yksittäinen ihminen ei voi kääntää kelkan suuntaa. Kaikista pahimmalta se tuntuu, kun sen sanovat läheiset tai ihmiset, joiden nimenomaan olisi kuvitellut olevan viimeiseen asti luonnon puolesta, mutta ovatkin jo heittäneet kirveen kaivoon. Ehkä heihin on jo iskenyt ympäristöahdistus pahemmin kuin minuun. Yksi heistä ainakin jo epäili sairastuneensa fyysisestikin ahdistuksensa johdosta. Minussa on sentään toivoa tai ainakin sen verran voimaa, että voin avautua asiasta julkisesti.
En kaipaa ahdistukseeni tukea. Kaipaan sitä, että ihmiset myöntävät, että nyt on toimittava. Siis oikeasti toimittava, ei vain linkkailla uutisia someen ja lässyttää. Sellaista kuitenkaan en kuule keneltäkään. He koittavat vain lohduttaa toteamalla, ettei yksittäinen ihminen voi ottaa vastuuta ilmastonmuutoksesta tai muustakaan ympäristöongelmasta. Verenpaineeni nousee tässä kohtaa joka kerta, turhautuminen puskee päälle ja kirosanat vilisevät mielessäni. Jos ei yksittäiset ihmiset ota vastuuta niistä, niin ketkä sitten? Poliitikot, päättäjät ja johtajat ovat samanlailla yksittäisiä ihmisiä, jotka palvelevat suurempaa yhteisöä, jotka koostuvat yksittäisistä ihmisistä. He vaikuttavat meihin ja me vaikutamme heihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Älkää odottako keskustelulta tukea. Sellaista tukea, että joku oikeasti innolla lähtee mukaan taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Tuolla on suurin osa ihmisistä ihan ulalla koko uhasta ja ne, jotka ovat tietoisia väheksyvät itse ongelmaa tai siihen liittyvää vastuuta. He ehdottavat sinulle lomaa tai irtiottoa. "Mene vähän metsään kävelylle, se tekee sinulle hyvää." Ihmiset puhuvat ympäristöahdistuksesta kuin se olisi henkilökohtainen ongelma. Vittu ei ole. Minun ympäristöahdistukseni on ongelma pienimmästä päästä. Se on tai sen pitäisi olla joka ikisen ihmisen yleinen huolenaihe suuruusluokkaa tähtitieteellinen. Ympäristöongelmat vaikuttaa kaikkeen. Kukaan, joka elää useamminkin vuoden vielä eteenpäin, tulee siitä kärsimään. Suuri osa kärsii siitä jo tuolla etelässä, missä helteet ovat jo mahdottomia, puhtaasta juomavedestä ja ruoasta on pula. Siellä, missä ihmisiä ja lapsia kuolee kuin kärpäsiä. Sotia käydään jo nyt luonnonvaroista. Siitä juontuva ahdistus ei ole ongelma vaan terve merkki välittämisestä. Niin kauan kuin se ahdistus ei lannista ja masenna, se on herätysmerkki tilanteesta ympärillämme, joka vaatii ratkaisua. Älkää sysätkö sitä tunnetta syrjään vaan toimikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti