Lämmitetty joulukatu

Töiden puolesta satun kulkemaan Helsingin Aleksanterinkatua pitkin aika usein ja näin talvisin pohdin, onko surkeampaa näkyä. Siinä kuvastuu omasta voimantunteestaan sokaistun ihmisen typeryys.

Aleksanterinkatuhan on Helsingin virallinen joulukatu. Sitä se on ollut viime vuosisadan puolivälistä saakka. Eikä siinä mitään. Sallittakoon ihmisille ajoittain aihe juhlaan. Sitä minä en ymmärrä, että miten vuodesta 2002 lähtien lämmitetty katu kohtaa joulutunnelman. Jos tässä Helsingin surkeassa talvessa saataisiin edes hitunenkin lunta ja vielä joulukadulle Joulun talvisesta tunnelmasta muistuttamaan niin ei. Ei käy. Helsingin johtavat neropatit ovat päättäneet niin, että täällä halutaan pitää joulukatu kuivana ja lumettomana. Olisihan se ikävää, jos lumisateet ja -penkat häiritsisivät jouluostoksia tekeviä asiakkaita. Tärkeintähän ei ole Joulu vaan ne maksavat asiakkaat.

Ekologisesti ajatellen koko idea talvella lämmitettävästä kadusta on mieletön ja röyhkeä. Sulatetaan maahan joka vuosi satava lumi tohjoksi, siis loskaksi ja kuivatetaan se. Luit oikein loskaksi. Olen nähnyt kuinka homma toimii. Sitten, kun sitä lunta tulee, se valkaisee Aleksanterinkadun ympäristön. Itse Aleksanterinkatu muuttuu kosteaksi ja tummaksi sohjoksi kunnes kaikki on sulanut. Tämä kuuluu siihen samaan järjettömyyksien sarjaan kuin vaikkapa Kauppatorin vieressä sijaitseva merikylpylä Allas Sea Poolin lämmitetty, meriveden ympäröimä ulkouima-allas.

Koska aito lumi ei ole tuomassa tunnelmaa Aleksanterinkadulla, yritetään Joulua rakentaa markkinoilla, jouluvaloilla ja joulunäyteikkunoilla. Kaikki sulaa hulluutta.