Suurin osa meistä ihmisistä on ihan maan matosia mitä tulee kestävämmän kehityksen rakentamiseen - kuten esimerkiksi minä. Onneksi tuolla on ihmisiä, päteviä sellaisia, jotka oikeasti rakentavat maailmaa paremmaksi. Ikäviä uutisia ja uhkakuvia on paljon. Jotta tässä sekopäisessä maailmassa pysyisi jonkinlainen tolkku ja motivaatio elämiseen, olisi välillä syytä kuunnella ihmisiä, joilla on ammatillista osaamista, kokemusta ja näkemystä siitä, miten tästä rotanloukusta päästään irti.
Vaikka Linkolaa fanitankin, niin hänen terroristisin konstein ihmisiä likvidoimalla ei tehdä muuta kuin korkeintaan hidastetaan vääjäämätöntä kuten hän on sen itse ilmaissutkin. Jos viherpiipertäjät alkaisivat tekemään itsemurhaiskuja tai tunkemaan kapuloita rattaisiin terroria kylväen, kyllä siinä nopeasti loppuisi luonnon puolesta puhujat kesken. Yksittäisten iskujen sijaan tarvitaan pitkäjänteistä, rauhanomaista työtä, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja kykyä voittaa siinä sivussa valtaväestö puolellemme.
Vastakkainasettelu ei johda mihinkään hyvään. Historia sen todistaa, se vain kylvää katkeruutta, tuhoa ja lietsoo vihaa. Tarvitaan maltillisia tyyppejä, jotka huomioivat kaikkia. Sellaisia tyyppejä, joilla on diplomaattisia taitoja kuten Haaviston Pekalla. Tarvitaan myös innovaatioita, joilla tehdään ympäristönsuojelusta helpompaa. Nyhtökauran ja Härkiksen kehittäjille soisi mieluusti myös jonkinlaisen pokaalin kuten myös vaikkapa biohajoavan pakkausmateriaalin kehittäneelle Sulapacille. Nyt ympäristönsuojelua tukevaan tietoon, tieteeseen ja pehmeään politiikkaan on satsattava ja kynnys luonnonsuojelemiselle on saatava mahdollisimman monin eri konstein matalaksi. Vaikka rauhanomaiset keinot saattavat vaikuttaa hitailta, ovat ne silti ehkä ainoita todellisuudessa toimivia keinoja.
Vaikka Linkolaa fanitankin, niin hänen terroristisin konstein ihmisiä likvidoimalla ei tehdä muuta kuin korkeintaan hidastetaan vääjäämätöntä kuten hän on sen itse ilmaissutkin. Jos viherpiipertäjät alkaisivat tekemään itsemurhaiskuja tai tunkemaan kapuloita rattaisiin terroria kylväen, kyllä siinä nopeasti loppuisi luonnon puolesta puhujat kesken. Yksittäisten iskujen sijaan tarvitaan pitkäjänteistä, rauhanomaista työtä, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja kykyä voittaa siinä sivussa valtaväestö puolellemme.
Vastakkainasettelu ei johda mihinkään hyvään. Historia sen todistaa, se vain kylvää katkeruutta, tuhoa ja lietsoo vihaa. Tarvitaan maltillisia tyyppejä, jotka huomioivat kaikkia. Sellaisia tyyppejä, joilla on diplomaattisia taitoja kuten Haaviston Pekalla. Tarvitaan myös innovaatioita, joilla tehdään ympäristönsuojelusta helpompaa. Nyhtökauran ja Härkiksen kehittäjille soisi mieluusti myös jonkinlaisen pokaalin kuten myös vaikkapa biohajoavan pakkausmateriaalin kehittäneelle Sulapacille. Nyt ympäristönsuojelua tukevaan tietoon, tieteeseen ja pehmeään politiikkaan on satsattava ja kynnys luonnonsuojelemiselle on saatava mahdollisimman monin eri konstein matalaksi. Vaikka rauhanomaiset keinot saattavat vaikuttaa hitailta, ovat ne silti ehkä ainoita todellisuudessa toimivia keinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti